Whistleblowing ja ilmoittajansuojalaki

 Uusi laki Euroopan unionin ja kansallisen oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta sekä siihen liittyviksi laeiksi (jäljempänä ”ilmoittajansuojelulaki”) on tullut voimaan 1.1.2023 alkaen. Vaikka osaa säännöksistä koskee siirtymäaikasäännös, monet lainkohdat saavat vaikutusta heti.

Euroopan Unionin ns. Whistleblower-direktiivin (EU 2019/1937) pohjalta laadittu laki oli määrä saattaa voimaan jo 17.12.2021, mutta sen kansallinen täytäntöönpano viivästyi asiakirjamateriaalin laajuuden ja lausuntopalautteen takia. Nyt, kun laki on vihdoin voimassa, työnantajien on syytä ryhtyä valmistautumaan lain edellyttämien ilmoituskanavien perustamiseen.

Nordic Law tarjoaa ns. WhistleBuddy-palvelua, jossa toimijoita avustetaan noudattamaan ilmoittajansuojalain säännöksiä. Olethan meihin yhteydessä, mikäli haluaisit keskustella aiheesta lisää.

Lainsäädännön tausta

Ilmoittajansuojalainsäädännön taustalla on ollut EU:n kasvava huoli korruptiosta, joka kiteytyi Euroopan komission vuonna 2014 tehtyyn raporttiin, jonka mukaan korruptio maksaa EU:lle joka vuosi noin 120 miljardia euroa. Erityisenä huolenaiheena olivat julkiset hankinnat ja niissä esiintyvät väärinkäytökset.

Tämän perusteella EU alkoi etsiä tilanteeseen lainsäädännöllistä ratkaisua, jonka jo varhaisessa vaiheessa todettiin väärinkäytöksistä ilmoittamisen olevan kytköksissä yhteiskunnalle palautuvien varojen määrään. Oli siis tarkoituksenmukaista lähteä luomaan lainsäädäntökehikkoa ilmoittajiensuojalle, jotta ilmoitusten ja niiden kautta paljastuvien väärinkäytösten määrä kasvaisi.

Lainsäädännön tarkoitus

EU:n kannalta ilmoittajansuojassa on kyse harmonisoivasta lainsäädännöstä, jolla saadaan jäsenmaille yhteiset vähimmäisvaatimukset ilmoittajansuojalle. Lainsäädännön tavoitteena on suojella henkilöitä, jotka havaitsevat ja ovat valmiita puuttumaan yrityksissä tai julkisissa organisaatioissa tapahtuviin väärinkäytöksiin. Näin voidaan ennaltaehkäistä yleiseen etuun kohdistuvia uhkia ja vakavia haittoja.

Lainsäädännön tarkoituksena on luoda ilmoittajansuojelukehikko, jonka avulla väärinkäytöksiin voitaisiin puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Samaan aikaan tarkoituksena on suojella ilmoittajan henkilöllisyyttä ja suojata häntä mahdollisilta organisaation kostotoimenpiteiltä, jotta ilmoittajat myös uskaltavat käyttää perustettavia ilmoituskanavia.

Pääasiallinen sisältö

Ilmoittajansuojalaki säätää selvät pelisäännöt eri organisaatioille. Asianomaiset velvoitteet liittyvät esimerkiksi ilmoituskanavan vähimmäisvaatimuksiin, väärinkäytöksiä koskevien ilmoitusten vastaanottamiseen, ilmoitusten käsittelyyn ja tarvittaviin toimenpiteisiin rikkomisiin puuttumiseksi. Laissa säädetään myös ilmoitusmenettelyn virstapylväistä ja määräajoista. Lisäksi organisaation henkilöstön tulee olla tietoisia ilmoituskanavan käyttöönotosta, ilmoittamiseen liittyvistä menettelyitä, viranomaiselle ilmoittamisesta sekä ilmoittajan suojan saamisen edellytyksistä. Laissa säädetään myöskin salassapitovelvoitteista ilmoittajan henkilöllisyyden sekä ilmoituksen kohteena olevien henkilöiden suojaamiseksi. 

Lainsäädännön soveltamisala – ilmoituskanavat

Ilmoittajansuojalain soveltamisalalle olennaista ovat erityisesti organisaation henkilöstömäärä ja toimiala. Vähintään 50 työntekijää säännöllisesti työllistävät organisaatiot ovat lain nojalla velvollisia perustamaan sisäisen ilmoituskanavan. Tämä velvollisuus on toimialasta riippumaton. Tästä huolimatta alan toimijoiden kuten myös potentiaalisten ilmoittajien ja viranomaisten on huomioitava, että vain tiettyihin toimialoihin, kuten esimerkiksi julkisiin hankintoihin, finanssialaan ja kuluttajansuojaan liittyvät ilmoitukset saavat suojaa. Näin ollen minkä tahansa ilmoituksen tekeminen ei saa lain suojaa.

Laki tuo olennaisia vaikutuksia myös alle 50 työntekijän organisaatioihin. Ensinäkin, tiettyjä erityisesti finanssialalla toimivia organisaatioita koskee jo ennestään sisäisen ilmoituskanavan käyttöönoton velvollisuus riippumatta niiden koosta. Erityislainsäädäntö edelleen soveltuu näihin organisaatioihin, mutta niitä tulee koskemaan myös ilmoittajansuojelulaki yleislakina. Toiseksi ilmoittajansuojalaki tulee koskemaan niitä organisaatioita, jotka ovat perustaneet ilmoituskanavan vapaaehtoisesti riippumatta organisaation koosta.

Lisähuomiona on nostettava, että konsernit – myös kansainvälisellä tasolla – voivat tietyin ehdoin ylläpitää yhteistä ilmoituskanavaa, kunhan se täyttää jokaisen maan edellytykset. Eri organisaatiot voivat myös ulkoistaa sisäisen ilmoituskanavan järjestämisen palveluntarjoajan tehtäväksi.

Suojan saamisen edellytykset

Keskeisintä ilmoittajansuojalaissa on ilmoittajien saama suojelu, jonka edellytyksenä on, että ilmoittajalla oli perusteltu syy uskoa, että ilmoitettu tieto piti paikkansa ilmoittamishetkellä ja että ilmoitus kuului lain soveltamisalaan. Lisäksi suojelun saamisen edellytyksenä on, että väärinkäytöksistä ilmoittamisessa käytetään pääsääntöisesti kolmiportaista järjestelmää. Ilmoitus on ensin tehtävä sisäistä ilmoituskanavaa käyttäen, toisessa vaiheessa ulkoista ilmoituskanavaa käyttäen toimivaltaiselle viranomaiselle ja vasta viimesijaisesti kolmantena vaihtoehtona on tietojen julkistaminen. Tämä on organisaatioille edullista, sillä jos ilmoittava henkilö esimerkiksi suoraan julkistaisi väärinkäytökset ilman sisäistä tutkintaa, voisi organisaatiolle aiheutua väärinymmärryksiin perustuvaa peruuttamatonta mainehaittaa.

Mikäli ilmoitusportaassa ei ole kohtuullisessa ajassa toteutettu asianmukaisia toimenpiteitä väärinkäytöksen korjaamiseksi, ilmoittamisessa voi siirtyä seuraavaan portaaseen. Tämä ikään kuin luo hetkellisen yksinoikeuden väärinkäytöksen tutkintaan organisaatioille, sillä ilmoituksen saa tehdä viranomaisille vasta kolmen kuukauden kuluessa, mikäli toimenpiteisiin ei olla ryhdytty tai seitsemän päivän kuluessa, mikäli vastaanottoilmoitusta ei ole annettu. Viranomaisissa vastaava aika on 3—6 kuukautta.

Kolmiportaisuusvaatimukseen on myös säädetty poikkeuksia esimerkiksi, jos rikkominen välittömästi vaarantaa yleistä etua. Myöskään finanssisektorin sääntelyyn kohdistuvista rikkomusepäilyistä ei ensisijaisesti tarvitse ilmoittaa sisäisen ilmoituskanavan kautta.

Mikäli henkilö tekee ilmoituskanavaa asianmukaisesti käyttämällä ilmoituksen, häntä suojellaan työnantajan häneen kohdistamilta kostotoimenpiteiltä. Suojalle ei ole asetettu tarkkaa aikarajaa. Suojasta nauttivaa suojellaan esimerkiksi työsuhteen päättämiseltä, ylennyksen lykkäämiseltä tai varoituksilta tai muilta negatiivisilta seuraamuksilta sekä niillä uhkaillulta. Ilmoitusta ei saa myöskään estää.

Laiminlyöntien ja rikkomusten seuraukset

Ilmoittajansuojalaissa ei ole ilmoituskanavan perustamisen laiminlyönnistä säädetty sanktiota. Sen sijaan laiminlyönnistä seuraa se, että ilmoittajan ei tarvitse ilmoittaa väärinkäytöstä organisaatiolle; ilmoittaja voi ilmoittaa suoraan viranomaisille tai tietyissä tapauksissa julkistaa tiedon.

Myös niiden organisaatioiden, joita ei koske ilmoituskanavan perustamisvelvollisuus, on syytä varautua siihen, että heidän työntekijänsä voi ilmoittaa väärinkäytöstä viranomaisille tai mediaan, mikäli heidän käytössään ei ole sisäistä kanavaa. Näin ollen ilmoittajansuojalaki koskettaa kaikkia organisaatioita mikroyrityksistä konserneihin.

Mikäli työnantaja rikkoo vastatoimien kieltoa, ilmoituksen tekijälle on korvattava hänelle koitunut vahinko ja tilanteesta riippuen maksettavahyvitystä tai korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Toisaalta myös tahallisesti vääriä tietoja ilmoittaneen tai julkistaneen ilmoittajan on korvattava ilmoituksen kohteelle siten aiheuttamansa taloudellinen vahinko.

Nyt vs. tulevaisuus

Ennen ilmoittajansuojelulain voimaantuloa, Suomessa ei ole ollut yleistä väärinkäytöksistä ilmoittajien suojelua koskevaa yleisesti sovellettavaa lainsäädäntöä. Kuitenkin, joitakin aloja koskee tälläkin hetkellä erityislainsäädäntö ilmoittajien suojelusta. Tämä erityislainsäädäntö koskee erityisesti finanssialan toimijoita. Ilmoittajansuojaa sivuavaa lainsäädäntöä löytyy myös ennestään liittyen erityisesti liikesalaisuuksiin, lehdistön lähdesuojaan ja syrjintään.

Monilla julkisalan toimijoilla, kuten poliisilla ja Finanssivalvonnalla sekä joillakin yksityisillä organisaatioilla onkin jo jonkinlainen ilmoituskanava olemassa. Monet organisaatiot ovat myös ennakoineet ilmoittajansuojalain voimaantuloa ja ovat perustaneet vapaaehtoisia ilmoittajansuojakanavia.

Siirtymäaika

Siirtymäajassa on huomioitu erisuuruisten organisaatioiden kyky sopeutua uuden lain vaatimuksiin. Tämän perusteella suuremmilla yrityksillä, joilla on vähintään 250 työntekijää, on lain voimaantulon jälkeen vain 3 kuukautta aikaa perustaa ilmoituskanava ja huolehtia lain vaatimusten täyttymisestä. Puolestaan enintään 249 työntekijän yrityksille on myönnetty siirtymäaikaa 17.12.2023 asti. Pidennetty siirtymäaika koskee myös alle 50 työntekijän yrityksiä, joissa on otettu käyttöön ilmoituskanava vapaaehtoisesti.

Artikkelin laadintaan osallistui lakimiesharjoittelijamme Savva Kuparinen.