Työaikalain soveltaminen ruokalähetteihin

Työneuvosto on lokakuun puolivälissä julkaissut lausunnon, jossa käsiteltiin ruokalähettien sekä ruokalähettiyritysten välisen sopimussuhteen suhdetta työlainsäädäntöön. Työneuvoston lausunnot eivät ole oikeudellisesti sitovia, mutta työ- ja elinkeinoministeriön alaisena erityisviranomaisena sen lausunnot ovat painoarvoltaan merkittäviä.

Työaikalakia sovelletaan työsopimuslain mukaiseen työsopimuksen perusteella tehtävään työhön, joten työneuvosto pohti ensin lausunnossaan, ovatko ruokalähetit työsopimuslain mukaisessa työsuhteessa ruokalähettiyrityksiin. Työsopimuslain mukaan työsuhteen syntyminen edellyttää viiden tunnusmerkin täyttymistä: työtä tehdään sopimuksen perusteella toiselle, vastiketta vastaan, henkilökohtaisesti ja toisen johdon ja valvonnan alaisena.

Ruokalähettien oikeussuhteen arviointi

Työsuhteen on perustuttava vapaaehtoisesti sovittavaan sopimukseen työntekijän ja työnantajan välillä. Työ voi olla mitä tahansa inhimillistä käyttäytymistä, jolla on taloudellista arvoa. Työsuhteen syntyminen ei edellytä sitä, että työntekijä saa kaikki ansionsa samasta sopimussuhteesta. Työneuvoston käsittelemässä tapauksessa X Oy oli sopinut ruokalähettien kanssa kirjallisen sopimuksen tuotteiden kuljettamisesta, joka on kiistatta taloudellisen arvon omaavaa suoritus. X Oy väitti, että kyse ei voi olla työsuhteesta, koska ruokalähettien kanssa tehdyissä sopimuksissa on nimenomainen kirjaus siitä, että kysymys ei ole työsuhteesta. Työneuvosto totesi lausunnossaan, ettei tällä kirjauksella ole merkitystä arvioidessa työsuhteen olemassaoloa.

Pelkkä sopimuksen olemassaolo ei kuitenkaan riitä, vaan työsuhteen syntymisen edellytyksenä on myös, että työtä tehdään toisen lukuun ja samalla työn välitön hyöty koituu suorittajan sopimuskumppanin hyödyksi. Työneuvosto totesi lausunnossaan, että ehto ei täyty silloin, kun työntekijä kuuluu työnantajan kanssa samaan varallisuuspiiriin eli omistaa tai hallitsee osaa työnantajayhtiöstä. Ruokalähetit eivät omistaneet tai hallinneet osaa X Oy:stä eikä sillä ollut merkitystä, että heidän tekemästään työstä hyötyivät muutkin osapuolet kuin X Oy.

Ruokalähetit saivat X Oy:ltä kuljetuskohtaisen sekä kuljetusmatkaan perustuvan rahapalkkion, ja työneuvoston mukaan oli selvää, että työnsopimuslain mukainen vastikkeellisuusvaatimus täyttyy.

Työsopimuslain mukaan työsuhteessa luonnollisen henkilön tulee henkilökohtaisesti sitoutua suorittamaan työtä. Työntekijä ei tällöin saa hankkia itselleen sijaista tai apulaista ilman työnantajan suostumusta. X Oy oli kertonut työneuvostolle, että ruokalähetti voi käytännössä käyttää sijaista ilman X Oy:n suostumusta, mutta ruokalähettien sopimuksien mukaan sijaista voidaan käyttää vain, jos siitä sovitaan kirjallisesti. Täten työneuvosto katsoi X Oy:n hyväksyneen sen, että ruokalähetit käyttivät sijaisia, vaikka toiminta oli sopimuksen ehdon vastaista. Tällöin ruokalähetit suorittivat työtään henkilökohtaisesti työsopimuslain mukaisesti.

Työsuhteen syntyminen perustuu myös sille pohjalle, että työntekijä tekee työtään työnantajan johdon ja valvonnan alaisena. Johdolla tarkoitetaan sitä, että työnantaja saa määrätä missä, miten ja milloin työ tehdään, ja valvonnalla tarkoitetaan sitä, että työnantajalla on oikeus seurata, että työntekijä noudattaa annettuja, työn suorittamista koskevia määräyksiä. Työnantajan ei tarvitse tosiasiallisesti johtaa ja valvoa työntekijän työtä, vaan pelkkä mahdollisuus ryhtyä näihin toimiin riittää. Työ voidaan järjestää osittain itsenäiseksi, mutta työntekijällä tulee olla velvollisuus noudattaa työnantajan antamia ohjeita. Ruokalähetit saivat itse päättää milloin ovat käytettävissä kuljetuksia hoitamaan ja kuljetustoimeksiannot hoidettiin X Oy:n tekemän digitaalisen alustan kautta automaattisesti. Alustalla oli kuitenkin käytössä ns. ranking-järjestelmä, joka mittasi miten tehokkaasti ruokalähetit hoitivat kuljetuksiaan. Rankingin perusteella toimeksiantoja ohjattiin tehokkaimmille ruokaläheteille. Läheteillä oli mahdollisuus luopua tai kieltäytyä kuljetustoimeksiannosta, mutta luopuminen tehtiin pyytämällä siirto X Oy:n toimistolta, joka sitten ohjasi toimeksiannon toiselle ruokalähetille. X Oy seurasi järjestelmällään toimeksiantojen suorittamista, mutta ei valvonut lähetin olinpaikkaa toimeksiannon suorittamisen aikana. Työneuvosto katsoi lausunnossaan kuitenkin, että X Oy:n järjestelmä oli nimenomaisesti osa sen toimintaa ja sen avulla X Oy:n henkilöstö pystyi toteuttamaan työn johtoa ja valvontaa yksityiskohtaisesti.

Työneuvoston päätelmät työsuhteen olemassaolosta

Kuten edellä on todettu, työneuvoston mukaan kaikki työsopimuslain mukaiset edellytykset työsuhteen olemassaololle täyttyivät. Työneuvosto kuitenkin totesi lausunnossaan vielä, että tiettyjä X Oy:n esittämiä seikkoja on pohdittava. X Oy esitti, että työsuhdetta ei ole syntynyt, koska ruokalähetit ovat olleet itse vastuussa työntekovälineiden hankinnasta. Lisäksi lähetit saivat tehdä työtä vapaasti myös X Oy:n kilpailijoille sekä käyttää sijaista vapaasti, mikä osoittaa toiminnan olevan yrittäjätyöhön verrattavaa.

Työneuvoston mukaan työntekovälineiden hankinta itse ei muuta työsuhdetta yrittäjätoiminnaksi elleivät kulut ole niin merkittäviä, että ne synnyttäisivät läheteille taloudellisen riskin työstä. Työneuvosto katsoi kulujen olevan maltillisia, minkä perusteella ruokalähettejä voitiin pitää työsuhteessa olevina työntekijöinä. Myöskään se, että lähetillä oli mahdollisuus tehdä töitä X Oy:n kilpailijalle ei estänyt työsuhteen syntymistä, sillä kiellettyä oli vain toiminta, joka ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa hyvän tavan vastaisena kilpailutekona. Tapauksessa ei noussut esiin seikkoja siitä, että lähetit olisivat työskennelleet usealle yritykselle samaan aikaan.

X Oy:n mukaan lähettien työtä on pidettävä yrittäjätyönä, koska lähetit voivat käyttää tehtäviensä hoitamiseen sijaista sekä kieltäytyä tai siirtää tehtävänsä. Työneuvosto kuitenkin totesi lausunnossaan, että sijaisia voidaan käyttää työsuhteessakin eikä lähetti itse peru tai siirrä tehtäviään, vaan sen hoitaa X Oy:n toimisto.

Täten työneuvosto totesi, että ruokalähetit ovat työsuhteessa X Oy:öön ja että ruokalähetteihin sovelletaan muun muassa työsopimuslakia.

Työaikalain soveltaminen

Työaikalain mukaan sitä ei sovelleta työntekijään, jonka työaikaa ei ennalta määritellä eikä työajan käyttöä valvota ja joka siten voi itse päättää työajastaan (ns. työaika-autonomia). Työaikalakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 158/2018 vp) todetaan, että työaika-autonomian olemassaoloa arvioidessa tulee kiinnittää huomiota varsinkin työntekijän tosiasiallisiin mahdollisuuksiin vaikuttaa työajan pituuteen ja sijoitteluun. Kyseisen tapauksen kohdalla ruokalähettien on suoritettava kuljetustehtävä määrättynä aikana eivätkä he voi suorittaa tehtävää itselleen sopivampana aikana. Lisäksi kuljetustehtävät on tehtävä asiakkaiden tilausten perusteella.

Täten työaikalakiakin sovelletaan ruokalähetteihin.

Lopuksi

Vaikka työneuvoston lausunnot eivät ole oikeudellisesti sitovia, on kyseinen lausunto merkittävä. Lausunnossaan työneuvosto tarkasteli laajasti työsuhteen syntyedellytyksiä ja niiden soveltuvuutta perinteisestä työstä eroaviin työsuhteisiin, kuten alustatyöhön.

Yhteiskunnan sekä työelämän muuttuessa onkin täten ensiarvoisen olennaista, että työlainsäädännön soveltamisalaa tarkastellaan laajemmin. Alustatalouteen liittyy erinäisiä elementtejä, jotka kiistatta tavalla tai toisella eroavat perinteisestä työnteosta ja siihen liittyvästä sääntelystä, jonka myötä olisi toivottavaa, että alustatyö huomioitaisiin erityissääntelyn turvin siten, että kaikille osapuolille luotaisiin ennustettava, tasapainoinen ja oikeusvarmuutta korostava sääntelykehikko.

Artikkelin laatimiseen osallistui myös toimistomme lakimiesharjoittelija Johannes Lottonen.

10.11.2020 JON