Helsingin hovioikeus 7.2.2023, tuomio nro 104938, R 20/1078 (julkaisematon) – Alkoholin etämyynnin laillisuus ja verotus

Helsingin hovioikeus (HelHO) on 7.2.2023 antanut varsin mielenkiintoisen tuomion (7.2.2023 nro 104938) liittyen alkoholin maahantuontiin, etämyyntiin ja alkoholiverkkokaupan verotukseen. Tuomiossa HelHO muutti Helsingin käräjäoikeuden päätöstä (20.02.2020 nro 107454) ja tuomitsi Creative Alpha Solutions OÜ:n (jäljempänä Yhtiö) omistajan törkeään veropetokseen Suomeen maksamatta jätetyistä veroista. Olennaista kuitenkin oli se, että HelHO yksimielisesti hylkäsi syytteen törkeästä alkoholirikoksesta todeten nimenomaisesti, ettei alkoholin maahantuonti tai etämyynti ole alkoholilainsäädännön vastaista.

Tapauksen tausta

Tapauksessa Viroon sijoittautunut Yhtiö oli myynyt alkoholi- ja tupakkatuotteita Suomeen verkkosivustojensa (www.vironviina.com ja www.balticbrännvin.se) kautta. Yhtiön myynti oli myös tosiasiallisesti suuntautunut Suomeen, sillä verkkokaupan asiakkaat olivat pääosin suomalaisia, ja verkkokauppa oli laadittu suomen ja ruotsin kielellä. Yhtiöllä ei ollut toimipaikkaa tai varastoa Suomessa.

Verkkokauppa tarjosi lisäksi ainoastaan yhtä vaihtoehtoa tuotteiden kuljetukselle Virosta Suomeen: verkkokauppa ehdotti sivustollaan vain yhtä yhtiötä, jonka asiakas pystyi valtuuttamaan tekemään kuljetussopimuksen erillisen kuljetusliikkeen kanssa. Valtuutettu yhtiö sekä kuljetusliike olivat kuitenkin Yhtiöstä itsenäisiä ja riippumattomia yhtiöitä, eivätkä kuuluneet Yhtiön kanssa samaan konserniin.

HelHO tarkasteli tapauksessa Yhtiön toimintaa vuosina 2014—2017.

HelHO:n päätös (7.2.2023 nro 104938)

Arvo- ja valmisteverotus

Tapauksessa HelHO totesi, että kuvatun kaltaisen liiketoiminnan tapauksessa jonkinlaisen tuotteiden kuljetuksen tarjoamisen voidaan lähtökohtaisesti katsoa olevan kannattavan liiketoiminnan olennainen osa, jopa sen edellytys. HelHO katsoi lisäksi, että Yhtiöllä oli ollut hallitseva rooli sekä tavaroiden kuljettamista koskevan aloitteen että kuljettamisen olennaisten vaiheiden järjestämisen osalta. Näin ollen tavarat oli katsottava kuljetetun Yhtiön puolesta Suomeen arvonlisäverolain ja valmisteverolain tarkoittamalla tavalla.

Tapauksessa oli siis kyse toiseen valtioon suuntautuvasta Euroopan unionin jäsenvaltioiden rajat ylittävästä alkoholijuomien myynnistä, eli niin sanotusta etämyynnistä (aiemmin tunnettu kaukomyyntinä), josta verovelvollisuus on kuulunut myyjälle. Sillä Yhtiö ei ollut maksanut veroja Suomeen, tuomittiin Yhtiön omistaja tosiasiallisen määräysvallan perusteella törkeästä veropetoksesta.

Alkoholin etämyynti

HelHO hylkäsi kuitenkin yksimielisesti syytteen törkeästä alkoholirikoksesta. HelHO totesi alkoholilakiin, sen esitöihin (HE 247/1998 vp) ja aikaisempaan oikeuskäytäntöön (KKO 2018:49) viitaten, että alkoholijuomien kaupallinen maahantuonti Suomeen on vapaata. Tämä johtuu erityisesti Suomen jäsenyydestä EU:ssa, minkä takia tavaroiden vapaata liikkumista koskevat esteet eivät ole mahdollisia joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Tästä huolimatta, mikäli Suomessa haluaa harjoittaa alkoholijuomiin liittyvää kaupallista tai muuta elinkeinotoimintaa, eli myydä näitä juomia eteenpäin tai edelleen jalostaa niitä, tarvitaan tätä varten erillinen lupa.

HelHO:n mukaan tapauksessa ei kuitenkaan ollut kyseessä alkoholin luvanvaraisesta vähittäismyynnistä, sillä Yhtiö ei ollut itse kuljettanut alkoholia Suomeen, vaan kuljetuksen on järjestäneet valtuutettu yhtiö ja kuljetusyhtiö, jotka olivat Yhtiöstä itsenäisiä ja riippumattomia yhtiöitä. Yhtiö ei myöskään ollut kuljetussopimusten osapuoli.

Sillä alkoholin maahantuonti itsessään ei ole alkoholilainsäädännön vastaista, ja koska alkoholin etämyyntiä ei ole säädetty laillisuusperiaatteen puitteissa rangaistavaksi, eikä Yhtiö harjoittanut luvanvaraista alkoholin vähittäismyyntiä, Yhtiön omistajan ei todettu syyllistyneen alkoholirikokseen.

Päätöksen vaikutukset

Vaikka päätös on vielä vailla lainvoimaa ja siitä voidaan valittaa Korkeimpaan oikeuteen, on sillä kuitenkin merkittävä selventävä vaikutus nykyiseen alkoholin etämyyntiä koskevaan oikeustilaan. Alkoholin etämyynnistä on tähän asti annettu ristiriitaista viranomaisohjeistusta esimerkiksi Valviran ja Verohallinnon toimesta, mistä johtuen alan toimijat ovat voineet mieltää etämyynnin olevan jopa kiellettyä. Alko Oy:n vähittäismyyntimonopoli Suomessa on ollut omiaan lisäämään hämmennystä.

Päätöksen myötä on tullut selväksi, että alkoholin etämyynti Suomeen on sallittua, kunhan myynnistä maksetaan asiaankuuluvat arvonlisä- ja valmisteverot. Lisäksi on pidettävä huolta siitä, ettei yritys itse kuljeta alkoholia Suomen asiakkailleen tai palkkaa toista yritystä tekemään sitä sen puolesta, sillä tällöin kyseessä voi olla alkoholin luvanvaraisesta vähittäismyynnistä.

Tullin tehovalvonta

Tapaus on erityisen ajankohtainen johtuen Verohallinnon ja Tullin verkkokaupoista ostetun alkoholin tehostetusta verovalvonnasta, joka alkoi marraskuussa 2022 ja jatkuu ainakin vuoden 2023 loppuun. Tehovalvonnan tarkoituksena on saada erityisesti keräämättömät valmisteverot Suomeen.

Tullin mukaan tehovalvonnan alkamisen jälkeen monet verkkokaupat ovat vaihtaneet käytäntöjään ja siirtyneet etämyynnistä etäostomuotoiseen liiketoimintaan. Esimerkiksi viittaukset ja suositukset tiettyihin kuljetusliikkeisiin on poistettu monen verkkokaupan sivuilta. Etäostamisessa, erotuksena etämyynnistä, ostaja järjestää alkoholin kuljetuksen verkkokaupan sijasta. Tällaisissa tapauksissa ostaja on vastuussa valmisteveron maksamisesta verkkokaupan sijaan.

Artikkelin laadintaan osallistui Associate Traineemme Savva Kuparinen.