Yrityskauppa - mitä kaikkea siihen sisältyy?

Kasvavan yrityksen eräs merkittävimmistä järjestelyistä sen elinkaaren aikana on eri asteen yritysjärjestelyt, joiden myötä yritys joko ostaa tai myy tietyn omaisuuserän liittyen sen harjoittamaan liiketoimintaan. Kyse voi olla joko osakekaupasta, jossa kaupankohteena on osakkeet liittyen tiettyyn osakeyhtiöön, taikka liiketoimintakaupasta, jossa myydään ainoastaan tietty kokonaisuus osakeyhtiön liiketoiminnasta.

Eräs ydinkysymys, joka usein tulee ensimmäisenä esille pohdittaessa yrityskauppaa liittyy myyjän olennaisiin tehtäviin ja vastuisiin liiketoiminnan luovuttamisen yhteydessä. Tällöin erityisenä kysymyksenä on myyjäyhtiön hallituksen tehtävät yrityskauppaprosessin aikana, jonka myötä tähän osa-alueeseen panedutaan tarkemmin tässä artikkelissa. Samalla esitellään eräänlainen läpileikkaus koko yrityskauppaprosessin osalta.

Käynnistämme samalla yrityskauppaprosessiin liittyvän laajemman artikkelisarjan, jossa käsitellään kiinnostavia kysymyksiä liittyen yrityskauppoihin. Seuraavassa artikkelissa huomion keskipisteenä tulee olemaan ns. due diligence -tarkastuksen suhde henkilötietojen suojaan, joka aiheena on jäänyt varsin vähäiselle huomiolle.

Kuka päättää yrityskaupasta?

Osakeyhtiön hallituksen tehtävät yrityskaupan yhteydessä herättää aiheena kysymyksiä ryhdyttäessa suunnittelemaan joko tietyn liiketoiminnan luovuttamista taikka yrityksen myymistä. Jotta liiketoiminnan luovutus sujuu prosessina mahdollisimman moitteettomasti sekä ketterästi, on yrityksen toimivaltaisten tahojen pidettävä mielessä selkeä tehtäväjako yrityskaupan yhteydessä. Yrityksen toimivaltaisiin tahoihin lukeutuu tässä yhteydessä mahdollinen toimitusjohtaja, hallitus sekä yhtiökokous.

Osakeyhtiön hallitus tekee ensisijaisesti olennaisimmat yritysjärjestelyjä koskevat päätökset. Tämä perustuu siihen, että osakeyhtiön hallituksen tehtäviin lukeutuu muun muassa osakeyhtiön liiketaloudellinen johtaminen, toiminnan asianmukainen järjestäminen ja osakeyhtiön edustaminen. Yksittäistapauksissa hallitus voi siirtää yritysjärjestelyjä koskevia päätöksiä yhtiökokouksen päätettäväksi, mutta tämä aktualisoituu lähinnä laajempien yritysjärjestelyiden suhteen.

Vaikkakin osakeyhtiöiden hallitukset ovat täten lähtökohtaisesti toimivaltaisia neuvottelemaan yrityskaupasta ja sen ehdoista, voinevat hallitukset, etenkin suuremmissa yrityksissä, varmistaa asemansa erillisellä valtakirjalla osakeyhtiön osakkeenomistajilta. Tällöin myös yrityskaupassa ostajana toimiva taho voi varmistua siitä, että neuvottelut tosiasiallisesti toteutetaan myyjän toimivaltaisen edustajan kanssa.

Mitkä asiat tulee huomioida yrityskauppaprosessin aikana?

Kun varsinainen yrityskauppaprosessi nytkähtää käyntiin, on seuraavaksi ryhdyttyävä pohtimaan niitä yrityskauppaa koskevia päätöksiä ja tehtäviä, jotka kuuluvat osakeyhtiön hallituksen vastuulle. Tältä osin on toki tuotava esille, että mitään täysin tyhjentävää esittelyä ei luonnollisesti ole mahdollista antaa ottaen huomioon sen, että jokainen yrityskauppa on omanlaisensa sekä kooltaan että ominaisuuksiltaan, mutta alla käsitellään yrityskauppaprosessiin tavanomaisesti kuuluvia päätöksiä ja/tai tehtäviä.

Ensimmäinen prioriteetti on konkreettisen myyntipäätöksen tekeminen sekä varsinaisten kaupankohteiden valinta – toisin sanoin, mikä liiketoimintakokonaisuus taikka tytäryhtiö myydään. Itse syyt yrityksen myyntiin vaihtelevat merkittävästi riippuen siitä, onko myyjänä omistajayrittäjä taikka yhtiö, joka myy esimerkiksi osan liiketoiminnastaan. Mikäli myyjänä on omistajayrittäjä, on myynnin taustalla useimmiten omistajayrittäjän eläkkeelle jääminen, omien liiketoiminnan kehitysresurssien puuttuminen tai sopivan jatkajan puuttuminen. Jos taas myyjänä toimii yhtiö, on usein myynnin taustalla yhtiön pyrkimys tehostaa ydinliiketoimintaansa.

Jos ja kun varsinainen myyntipäätös on tehty, eräänä tavanomaisena seuraavana askeleena on myyjän suorittama kaupankohteen tarkastus – eli ns. vendor due diligence – sekä mahdollisen myyntiesitteen laatiminen. Kaupankohteen tarkastuksessa useimmiten ulkopuolinen taho käy kaupankohteen läpi ja varmistaa sen, että se on tosiasiallisesti myyntikunnossa, joka tällöin takaa myyjälle mahdollisimman hyvän aseman neuvotteluissa. Tämän kaltaisen tarkastuksen etuna on myös se, että se nopeuttaa huomattavasti myyntiprosessia, kun kaikkien ostajaehdokkaiden ei tarvitse suorittaa kaiken kattavia kaupankohteen tarkastuksia. Laadukas ja asianmukainen vendor due diligence -tarkastus voi myös vähentää sen luottamuksellisen aineiston määrää, jota mahdollinen ostajaehdokas edellyttää perehtyäkseen kaupankohteeseen.

Huolellisen vendor due diligence -tarkastuksen jälkeen, tai jo sen aikana, hallituksen tehtävänä on ryhtyä arvioimaan asianmukaista myyntihintaa. Tässä yhteydessä on varsin suositeltavaa, että hallitus jälleen ulkoistaa arvonmäärityksen asiantuntijoille, jotta arvio koskien myyntihintaa saadaan mahdollisimman realistiselle tasolle. Monesti ongelmana nimittäin on, että myyjillä voi olla liiallinen näkemys kohteen arvosta, jolloin etenkin tunnearvolla on korostunut asema. Mikäli kuitenkin hinta-arvio on liian korkea, on olemassa huomattava riski, että kaupat jäävät tekemättä, etenkin huomioiden ostajalle yrityskaupasta mahdollisesti syntyvän rahoitusrasitteen.

Mikäli hallituksella ei ole kaupankohteelle valmiita ostajaehdokkaita, joiden kanssa voi aloittaa suoran neuvottelun, tulee hallituksen arvonmäärityksen jälkeen ryhtyä kartoittamaan mahdollisia ostajaehdokkaita. Hallitus voi tehdä tämän joko itse tai sitten se voi ulkoistaa ostajaehdokkaiden kartoituksen ja yrityskauppaan liittyvän esittelyaineiston laatimisen ulkopuoliselle taholle, joka yrityskaupan toteutuessa useimmiten vaatii palkkioksi tietyn prosenttiosuuden kauppahinnasta (eli ns. brokeri). Vaihtoehtona perinteiselle suoralle neuvottelulle, on myös rajoitettu taikka avoin huutokauppa, jossa myyjä voi pyrkiä maksimoimaan kaupankohteesta saatavan kauppahinnan.

Jos ja kun sopivia ostajaehdokkaita on kartoitettu ja heidän kanssa on alustavasti keskusteltu, on hallituksen seuraavana tehtävänä osallistua ostajaehdokkaiden kanssa käytäviin neuvotteluihin, johon asiakirjatasolla myös liittyy sekä salassapitosopimukset sekä mahdolliset aiesopimukset. Salassapitosopimus tulee aina allekirjoittaa ennen arkaluontoisen tiedon antamista ostajaehdokkaille, eli ennen ns. due diligence -tarkastuksen aloittamista. On myös tavanomaista, että hallitus osallistuu vaihtelevissa määrin ostajaehdokkaiden tekemiin due diligence -tarkastuksiin, taikka pyrkii joka tapauksessa edesauttamaan sanottua prosessia.

Mikäli hallitus pääsee yhteisymmärrykseen yrityskaupasta tietyn ostajaehdokkaan kanssa, on useimmiten seuraava askel esisopimuksen laatiminen. Esisopimuksessa sekä myyjä että ostaja sitoutuvat tulevaisuudessa tekemään sopimuksen joko keskenään tai kolmannen osapuolen kanssa. Esisopimus sitoo siten useimmiten molemmat osapuolet tulevaan pääsopimukseen. Jos kuitenkin sopimusosapuoli kieltäytyy tekemästä pääsopimusta esisopimuksesta välittämättä, niin esisopimuksessa olevien erinäisten sopimusmekanismien avulla ko. sopimusosapuolelle voidaan määrätä tiettyjä seuraamuksia. Esisopimusta rikkova osapuoli voi tulla korvausvelvolliseksi, ei ainoastaan neuvottelukustannuksista, vaan myös toiselle osapuolelle aiheutuvista menetyksistä liittyen sopimuksen toteutumatta jäämiseen.

Lopuksi, kun yrityskaupan yksityiskohdista on vihdoin päästy yhteisymmärrykseen, on aika laatia varsinainen kauppasopimus, jonka allekirjoittamisen myötä kauppa saadaan sopimustasolla sovittua (ts. signing). Suuremmat yrityskaupat voivat kuitenkin edellyttää erinäisiä toimenpiteitä kauppasopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, jotta kauppa saadaan saatettua päätökseen (ts. closing) – tällöin kaupan lopullisen toteutumisen edellytyksenä voi esimerkiksi olla viranomaisen hyväksyntä kaupalle. Hallituksen tehtävänä on joka tapauksessa lopullisesti hyväksyä ja allekirjoittaa kaikki kauppaan liittyvät sopimukset.

Lopuksi

Kuten yllä on pyritty osoittamaan, on tietyn liiketoimintakokonaisuuden tai yrityksen myyntiä harkitsevan osakeyhtiön hallituksen tehtäväkirjo varsin laaja ja erityistä huolellisuutta edellyttävä. Etenkin jos kyse on hieman suuremmasta yrityskaupasta, on olennaista, että kaikki myyjän vastuulla olevat kokonaisuudet ovat asianmukaisesti hoidettu.

Siksi onkin varsin suositeltavaa, että osakeyhtiöiden hallitukset ulkoistaisivat enenevissä määrin yrityskauppaprosessin eri osa-alueita ulkopuolisille asiantuntijoille. Näin hallitukset voivat varmistua siitä, että yrityskauppaprosessi sujuu moitteetta, tehokkaasti ja ilman harmaita hiuksia, jolloin myös suurimmat voimavarat on mahdollista keskittää varsinaisen ydinliiketoiminnan harjoittamiseen.

11.09.2019 JON