Suomen arpajaislaki käytännönläheisesti

Pohdimme loppukeväästä artikkelin muodossa jos Suomen pelimonopoli on ajan hengen mukainen, tai olisiko syytä alkaa pohtimaan monopolin lakkauttamista. 

Tässä artikelissa pohdimme yleistasolla minkälaiseen toimintaan Suomen arpajaislaki soveltuu ja mitä kysymyksiä nykymuotoinen arpajaislaki on herättänyt.

Lyhyenä johdantoa, arpajaislaki määrittää arpajaisten käsitealan kattavuuden yksityiskohtaisesti. Yleisellä tasolla todettakoon, että arpajaisten keskeiset tunnusmerkit ovat osallistumisen vastikkeellisuus, osittain tai kokonaan sattumaan perustuva voiton muodostuminen sekä rahanarvoinen voitto.

Arpajaisten tunnusmerkistön täyttyminen ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti mutkatonta. Siispä on paikallaan tässä artikkelissa pohtia minkälainen toiminta täyttää arpajaisten määritelmän.

Arpajaislain 2 § mukaisesti arpajaisilla tarkoitetaan toimintaa, johon osallistutaan vastiketta vastaan ja jossa osallistuja voi saada kokonaan tai osittain sattumaan perustuvan rahanarvoisen voiton. Vastikkeena ei kuitenkaan pidetä osallistumisilmoituksesta arpajaisiin osallistuvalle koituvia posti-, paikallis- tai kaukopuhelumaksuja taikka vastaavia kuluja, jotka eivät tule arpajaisten toimeenpanijan hyväksi. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 23/2000 vp s.2) lisäksi todennut, että tulkinnanvaraisissa tilanteissa lain 2 § määritelmäsäännöstä on sovellettava supistavasti.

Arpajaislain esitöistä löytyy tarkemmat kuvaukset yllämainituille elementeille. Vastikkeeksi luokitellaan käteis- ja korttimaksut, shekit sekä tele- taikka tietoverkon kautta tapahtuvat suoritteet, kattaen luonnollisesti nykyään myös virtuaalivaluutat. Sattumaa kuvaillaan sellaiseksi perusteeksi voiton muodostumiselle, johon ei voi etukäteen vaikuttaa. Voitto on sattumaperusteinen silloin, kun sattuman vaikutuksia voiton määräytymiseen ei tietävin tai taitavinkaan pelaaja voi poissulkea. Rahanarvoiseksi voitoksi luokitellaan rahan ohella rahaan vaihdettavia pelimerkkejä tai tositteita, tavaraa tai tavaraan taikka palveluihin vaihdettavia lahja- tai ostokortteja.

Arpajaislaissa säännellyt arpajaismuodot ovat lain 3 § ja 3 a § määrittelemänä raha-arpajaiset (vedonlyöntipelit, veikkauspelit), tavara-arpajaiset, raha-automaatit, erityisautomaatit (tunnistettu automaattipelaaminen), tavaravoittoautomaatit, kasinopelit, bingopelit, totopelit, arvauskilpailut sekä yhdistelmäpelit (yhdistelmä mainituista peleistä).

Poliisihallituksen arpajaishallinnon (myöhempänä arpajaishallinto) linjauksen mukaisesti on olennainen asia erottaa osallistujan taitoon ja puhtaasti sattumaan perustuvat kilpailut. Ellei voittajan taidolla ole merkitystä, on tällöin kyse arpajaislaissa tarkoitetuista arpajaisista. Yhtä lailla korkein oikeus totesi tapauksessa KKO 2008:119, että arpajaisten käsitealaa määriteltäessä on perusteltu lähtökohta, että sellaisissa urheilukilpailujen kaltaisissa kilpailuissa, joissa osallistujan henkilökohtaisella osaamisella on sattumaa olennaisesti merkittävämpi vaikutus voiton kannalta, ei ole kyse arpajaislaissa tarkoitetuista arpajaisista. Lisäksi hallituksen esityksessä (HE 197/1999 vp s. 61) todetaan, että arpajaislain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät erilaiset osanottajien tietoon tai taitoon perustuvat kisat, kuten shakki ja tikanheitto, kuin myös taiteen alaan ja arvostuslajeihin kuuluvat kilpailut. Tällaisten kilpaluiden osalta on toki selvää, että myös sattumalla on vaikutusta voiton muodostumisen kannalta.

Arpajaislain mukaisina luvanvaraisina arpajaisina ei myöskään pidetä sattumanvaraisen edun tarjoamista markkinoinnin yhteydessä, eli ns. markkinointiarpajaisia, joihin osallistuminen ei ole vastikesidonnaista muutoin kuin hyödykkeen oston tai ostotarjouksen suorittamisen kautta. Tällaiset pääosin kuluttajansuojalain 2 luvussa säännellyt arpajaiset eivät saa olla hyvän tavan vastaisia, eivätkä ne saa sisältää sopimatonta menettelyä kuluttajia kohtaan. Oikeuskäytännössä on katsottu hyvän tavan vastaisiksi muun muassa arpajaiset sairaudenhoitoon liittyvien tuotteiden markkinoinnin yhteydessä, kuin myös alkoholin tai aseiden käyttö arpajaisten palkintoina. Sopimatonta on myös käyttää arpajaisia selkeästi markkinointia hallitsevana osana, esimerkiksi ohjaamalla kuluttajaa tekemään heräteostoksia.

Taidon ja sattuman merkitys voiton määräytymisessä oli tulkinnan kohteena edellä mainitussa tapauksessa KKO 2008:119. Ratkaisevaksi seikaksi jäi KKO:n mukaan se, että kilpailun päävoiton olleen sidoksissa yhden tietyn kirjolohen pyydystämiseen, voitiin katsoa voiton perustuneen vähäisen todennäköisyyden myötä kokonaan sattuman varaan. Näin ollen tapauksessa todettiin arpajaisten tunnusmerkistön täyttyneen. Asian laita olisi määritelmän osalta todennäköisesti ollut toinen, mikäli kyseessä olisi katsottu olleen ns. taitopainotteinen pilkkikilpailu.

Yhtenä arpajaisten uutena haarana ovat elektronisen urheilun globaalin suosion ohella viime vuosina yleistyneet loot boxit, eli sellaiset video-, mobiili- ja PC-peleihin sisäänrakennetut virtuaaliset yllätyslaatikot tai korttipaketit, joita aukaisemalla pelaaja saa käyttöönsä sattumanvaraisesti määräytyviä peliin liittyviä virtuaalisia palkintoja. Olemme  kirjoittaneet loot boxeista muutamia aiempia kirjoituksia, joissa olemme pohtineet loot boxien suhdetta arpajaislakiin sekä verolainsäädäntöön.

Loot boxien osalta arpajaishallinto on lausunut (POL-2018-22730), että kun tunnusmerkit täyttyvät vastikkeen, sattuman ja rahanarvoisen voiton osalta, on todennäköistä, että kyseessä on arpajaislaissa tarkoitetut lainvastaiset arpajaiset, joiden toimeenpano Suomessa on laitonta. Arpajaishallinto kuitenkin painottaa, etteivät loot boxit sellaisinaan ole lainvastaisia, kunhan mekanismeihin arpajaisten tunnusmerkkien täyttymisestä puututaan. Yksi keino on varmistaa, että loot boxien avaaminen on vastikkeetonta.

Vaikka pelien julkaisija tai pelialusta usein kieltää pelaajiaan käymään kauppaa loot boxeista saatavilla tavaroilla kolmansilla kauppapaikoilla, saattaa kaupankäynti silti olla teknisesti toteutettavissa. Tällaisia kieltoehtoja ei siten tarvitse ottaa huomioon, kun arvioidaan pelintarjoajan vastuuta kokonaisuudesta. Keskustelu loot boxien asemasta peliteollisuudessa onkin noussut viime aikoina pinnalle maailmanlaajuisesti, ja mm. pelijulkaisija Electronic Arts joutui alkuvuodesta lopettamaan loot boxien tarjonnan FIFA 2019 -pelin osalta Belgiassa.

Seuraamme tämän myötä suurella mielenkiinnolla eritoten elektroniseen urheiluun liittyvän toimialan kehittymistä maailmalla ja kotimaassa.

Arpajaislain esitöistä löytyy tukea myös sellaiselle tulkinnalle, ettei voiton osittainen perustuminen sattumalle, mikä esimerkiksi on urheiluvedonlyönnin osalta tosiasia, ole tarkoitettu lain mukaan ehdottomaksi arpajaisten tunnusmerkiksi.

Voi siis todeta, että arpajaisten tunnusmerkistön täyttymiseen liittyy tiettyä tulkinta- ja liikkumavaraa, ja vasta tapauskohtaisella arvioinnilla voidaan todeta toiminnan mahdollinen asettuminen arpajaisten käsitealan piiriin arpajaislain alle.

Jos täten arpajaislain soveltaminen aiheuttaa harmaita hiuksia, istumme mielellämme alas kanssasi. Avustettuamme erinäisiä ulkomaisia palveluntarjoajia arpajaislain tulkintakysymysten osalta, pystymme varmuudella vastaamaan myös kiperiin kysymyksiin.

Suomen ensimmäinen perusteos virtuaalivaluuttalaista ennakkotilattavissa

Virtuaalivaluutan tarjoaminen - käsikirja virtuaalivaluuttalain soveltamiseen

Toimistomme on kesän 2019 aikana tuonut esille, että meiltä on tulossa ensimmäinen oma kirja, jonka aiheena on toukokuussa voimaan astunut laki virtuaalivaluutan tarjoajista. Kirjan nimikkeeksi on valikoitunut Virtuaalivaluutan tarjoaminen – käsikirja virtuaalivaluuttalain soveltamiseen.

Kirja on Suomen ensimmäinen perusteos virtuaalivaluuttalaista. Se on käytännönläheinen käsikirja, jossa käydään läpi pykäläjärjestyksessä uusi laki virtuaalivaluutan tarjoajista. Teoksen tarkoitus on auttaa lukijaa hahmottamaan uuden lain mukanaan tuomat vaikutukset ja velvollisuudet sekä punnitsemaan eri toimintavaihtoehtoja. Kirjassa tuodaan myös esille uuteen lakiin liittyviä avoimia kysymyksiä, erityisesti lain tulkintaan liittyen.

Teoksessa on huomioitu virtuaalivaluutan tarjoajista annetun lain lisäksi etenkin sen esityöt sekä EU:n viides rahanpesudirektiivi, johon uusi laki pitkälti pohjautuu. Lisäksi teoksessa keskiössä on Finanssivalvonnan heinäkuussa 2019 julkaisema Määräykset ja ohjeet 4/2019, jossa Finanssivalvonta on täsmentänyt virtuaalivaluutan tarjoajien velvoitteita.

Kirjan erityistä kohdeyleisöä ovat virtuaalivaluutan tarjoajien lisäksi sekä virtuaalivaluuttakentän asiantuntijat että yliopistot. Teos on kuitenkin myös muille alasta kiinnostuneille erinomainen tietopaketti virtuaalivaluuttojen maailmaan.

Jos täten kyseinen kirja kiinnostaa, on se mahdollista ennakkotilata TÄÄLTÄ.